Radioaktiiviset päästöt merialueilla – Itämeri, maailman radioaktiivisin meri?

Itämeri – maailman radioaktiivisin meri?

Ydinvoimaloiden vaikutukset rannikkoalueilla.

Ulsterin yliopiston professori, biofysiikan tohtori Chris Busby on Suomessa vierailulla osana Itämeren tutkimushanketta. Busby on aikaisemmin tutkinut mm. radioaktiivisten päästöjen vaikutusta Irlanninmeren rannikkoalueilla Walesissa ja Irlannissa.

Busbyn tutkimusryhmä on löytänyt Itämeren sedimenteistä yli 50 kertaa enemmän cesium-137:ää kuin mitä Irlanninmeressä oli siellä tehdyn tutkimuksen aikana. Tutkimustulosten perusteella Itämeri on tällä hetkellä maailman radioaktiivisin meri. Mitä seurauksia tästä on odotettavissa rannikkoalueella eläville ihmisille? Mistä päästöt johtuvat ja onko niille tehtävissä jotain?

Sosiaalifoorumissa lauantaina 24.4. klo 12-13.45 liikuntasalissa, alustajana ja keskustelemassa professori Chris Busby

Tervetuloa!

Taustatietoja:

Läpimurto radioaktiivisen säteilyn terveysvaikutusten tutkimisessa, esimerkkinä Itämeri

Ulsterin yliopiston professori, biofysiikan tohtori ja Euroopan säteilyriskikomitean tieteellinen sihteeri Chris Busby on vierailulla Helsingissä 20 – 25.4.2010. Busby on tutkinut mm. radioaktiivisten päästöjen vaikutusta Irlanninmeren rannikolla Walesissa ja Irlannissa. Busbyn tutkimusryhmä on löytänyt Itämeren sedimenteistä yli 50 kertaa enemmän cesium-137:ää kuin, mitä Irlanninmeressä oli siellä tehdyn tutkimuksen aikana. Radioaktiivisuuden nousun ovat aiheuttaneet ydinkokeet, Tshernobylin onnettomuus sekä Itämeren rannikon ydinvoimaloiden jatkuvat päästöt. Itämeri on tällä hetkellä maailman radioaktiivisin meri. Tämän vaikutukset ovat havaittavissa mm. Ruotsin rannikkoalueilla rintasyövän lisääntymisenä.

Alustus liittyy Euroopan säteilyriskikomitean vasta julkaisemaan tutkimusraporttiin ECRR2010 radioaktiivisen säteilyn aiheuttamien terveysvaikutusten tutkimisesta. Käytössä ollut riskien arviointimalli on perustunut 1950-luvulla räjäytettyjen ydinpommien uhrien nopeaan, ulkoiseen altistumiseen säteilylle. Malli on kuitenkin osoittautunut riittämättömäksi selittämään pitkäaikaista, sisäistä altistumista säteilylle. ECRR2010 raportti osoittaa jo aikaisemman ECRR2003 raportin esittämän uuden riskien arviointimallin yhtäpitäväksi saatujen tutkimustulosten kanssa, ja selittää näin riskien arviointimallin ja todelliseen aineistoon perustuvien tutkimusten välillä esiintyneen ristiriidan.

Tilaisuuden järjestää Maan ystävät ry