Dalit uskonto- ja kulttuuriperusteisen syrjinnän vastainen työ

260 miljoonaa ihmistä kärsii kastiin perustuvasta syrjinnästä. Syntyperänsä takia he joutuvat
tekemään vaarallisimmat ja vastenmielisimmät työt. Tämä vangitsee heidät köyhyyteen ja vahvistaa
heidän hyljeksittyä asemaansa.

Helsingin seurakuntayhtymän yhteiskunnallinen työ, Kirkon Ulkomaanapu ja Suomen
Ekumeeninen Neuvosto järjestävät seminaarin kastisyrjinnästä Helsingin ruotsinkielisen
työväenopisto Arbiksen tiloissa (Dagmarinkatu 3) la 24.4. klo 18.00–19.45. Seminaari on osa
Suomen Sosiaalifoorumin ohjelmaa.

Seminaarin pääpuhuja on Executive Secretary Elizabeth Joy (UK), joka tuntee omakohtaisesti sekä
elämän kastittomana että kastittomien hyväksi tehtävän työn.

Mukana ovat myös Petri Merenlahti Kirkon Ulkomaanavusta ja dalit-teemasta pro gradunsa tehnyt
Tiina-Mari Mällinen Suomen Ekumeenisesta Neuvostosta. Mällinen alustaa uskontoon
perustuvasta syrjinnästä. Merenlahti kertoo Nepalin vapautettujen maaorjien tilanteesta – kuinka
syrjintä ylläpitää köyhyyttä ja kuinka kehitysyhteistyö tuottaa tulosta silloin, kun se pureutuu
köyhyyden syihin.

Tilaisuudessa esitetään myös Hannamari Shakyan Nepalin entisiä maaorjia kuvaava lyhytelokuva
”Ei kenenkään maalla”

Nepalissa tiettyjen ihmisryhmien syrjintä on juurtunut syvälle kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Se
jarruttaa kehitystä ja sitoo ihmisiä köyhyyteen.
Vanhastaan kastilaitos on määrännyt ihmisen yhteiskunnallisen aseman jo syntymässä. Vaikka
järjestelmä on virallisesti kielletty, maan kolme miljoonaa dalitia eli kastitonta elää
köyhyysloukussa ja syrjinnän kohteena.
Kamayat ja haliyat ovat nykyajan maaorjia, jotka tekevät lapsesta alkaen 12-tuntisia työpäiviä
sukupolvelta toiseen periytyvien velkojen maksamiseksi. Vaikka Nepalin hallitus lakkautti
maaorjakäytännöt 2000-luvulla, molemmat ryhmät kamppailevat yhä asemastaan ja
toimeentulostaan.
Hannamari Shakyan lyhytdokumentti kuvaa elämää Nepalin länsiosissa, jossa Kirkon
Ulkomaanavun tuella on lisätty entisten maaorjien tietoisuutta omista oikeuksistaan ja nostettu
heidän itsetuntoaan. Kamayat ja haliyat ovat alkaneet ajaa oikeuksiaan täysivaltaisina
yhteiskunnan jäseninä, ja heille on pyritty luomaan toimeentulon edellytykset.
Entisten maaorjien tilanne osoittaa havainnollisesti, kuinka köyhyyden syyt ovat syrjinnässä ja
yhteiskunnallisessa epäoikeudenmukaisuudessa. Samalla se kertoo, miten kehitysyhteistyö
tuottaa tulosta, kun sen avulla puretaan kehityksen esteitä yhdessä paikallisten ihmisten kanssa.
Tilaisuudessa esitetään myös Hannamari Shakyan Nepalin entisiä maaorjia kuvaava lyhytelokuva ”Ei kenenkään maalla”

Nepalissa tiettyjen ihmisryhmien syrjintä on juurtunut syvälle kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Se
jarruttaa kehitystä ja sitoo ihmisiä köyhyyteen.

Vanhastaan kastilaitos on määrännyt ihmisen yhteiskunnallisen aseman jo syntymässä. Vaikka
järjestelmä on virallisesti kielletty, maan kolme miljoonaa dalitia eli kastitonta elää
köyhyysloukussa ja syrjinnän kohteena.

Kamayat ja haliyat ovat nykyajan maaorjia, jotka tekevät lapsesta alkaen 12-tuntisia työpäiviä
sukupolvelta toiseen periytyvien velkojen maksamiseksi. Vaikka Nepalin hallitus lakkautti
maaorjakäytännöt 2000-luvulla, molemmat ryhmät kamppailevat yhä asemastaan ja
toimeentulostaan.

Hannamari Shakyan lyhytdokumentti kuvaa elämää Nepalin länsiosissa, jossa Kirkon
Ulkomaanavun tuella on lisätty entisten maaorjien tietoisuutta omista oikeuksistaan ja nostettu
heidän itsetuntoaan. Kamayat ja haliyat ovat alkaneet ajaa oikeuksiaan täysivaltaisina
yhteiskunnan jäseninä, ja heille on pyritty luomaan toimeentulon edellytykset.

Entisten maaorjien tilanne osoittaa havainnollisesti, kuinka köyhyyden syyt ovat syrjinnässä ja
yhteiskunnallisessa epäoikeudenmukaisuudessa. Samalla se kertoo, miten kehitysyhteistyö
tuottaa tulosta, kun sen avulla puretaan kehityksen esteitä yhdessä paikallisten ihmisten kanssa.