Luonnonvaroja rosvoamassa

Edi Carlos da Silva on Brasilian pienviljelijäliikkeen (MST) edustaja,
joka saapuu Suomen sosiaalifoorumin vieraaksi Sveitsissä pidettävästä
kansainvälisestä foorumista.

Monikansalliset jättiyhtiöt käyttävät hyväkseen kansainvälisiä
veroparatiiseja joiden avulla yritysten ei tarvitse maksaa veroja
esimerkiksi raaka-aineita tuottaviin maihin. Epäoikeudenmukaisessa
verosuunnittelussa yhtiö voi tuottaa verottomasti tai hyvin vähäisin
veroin kaivostoiminnalla teollisuudelle raaka-aineita ja jättää
kaivosten ympäristöhaitat valtion kontolle. Hyvin tuottavat suuryhtiöt
haalivat raaka-aineita monella taholla ja kyseenalaisin keinoin.

Paikallinen väestö ja pientuottajat menettävät maitaan ja
elinmahdollisuuksiaan kun suuryhtiöt kaappaavat maata esimerkiksi
palmuöljyplantaasia varten. Maailmantalouden raaka-ainemarkkinoista kärsii myös luonnon monimuotoisuus kun metsäluonto väistyy esimerkiksi palmuöljyplantaasin tieltä. Miten monikansallisia yhtiöitä voisi sitovasti velvoittaa vastaamaan raaka-ainetuotannon seurauksista? Entä mikä avuksi jotta kansainväliset korporaatiot saataisiin maksamaan veroja niihin valtioihin joissa tuottavat tuotteitaan ja raaka-aineita?

Järjestäjät: Maattomien ystävät ja Maan ystävät

Yhteenveto seminaarista

MST:n (Maatyöläistenliike) edustaja Edi Carlos da Silva, kertoo taistelusta monikansallisten yritysten pyrkimyksiä vastaan kerätä arvokkaat raaka-aineet maksamatta veroa maahan, jossa toimivat. Yritykset valtaavat maa-alueet, jotka ovat tärkeitä paikallisten ruoantuotannon kannalta. Tämän seurauksena paikalliset joutuvat muuttamaan kaupunkien slummiutuneille laitamaille.

MST tekee aktiivista työtä Brasiliassa edistääkseen agroekologisten tuotantomuotojen käyttöönottoa perinteisten teolliseen kapitalismiin perustuvien tuotantotapojen sijasta. Luomu-tyyppisten agroekologisten tuotantomuotojen – jotka olisivat myös sosiaalisesti tasavertaisia ja kestäviä – käyttöönotto on kuitenkin marginaalista.

Da Silvan mukaan on ongelmallista, että Brasiliassa ei ole lainkaan valtiollista tv-kanavaa ja televisiota käytetään tehokkaasti kulutusta edistävänä propagandan kanavana. Tällä hekellä tilanne on se, että keskeisimmät tiedotusvälineet ovat viiden perheen hallussa. Media tekee kaikkensa, jotta kansan tuki perinteisille tuotantomuodoille jatkuisi ja kulutus kasvaisi entisestään.