Marokon monarkian on uudistuttava

Marokkolainen Ali Lmrabet, toimittaja ja ihmisoikeusjärjestö AMDH:n (Association Marocaine des Droits Humaine) jäsen, on joutunut useaan otteeseen törmäyskurssille Marokon kuningaskunnan kanssa käsitellessään monia arkaluontoisia kysymyksiä, kuten Marokon ihmisoikeustilannetta, kuninkaan omaisuutta ja miehitetyn Länsi-Saharan asemaa.
Esimerkiksi vuonna 2003 Marokon turvallisuuspalvelu DST pidätti Lmrabetin lentokentällä hänen ollessa matkalla Pariisiin, jossa hänen oli tarkoitus osallistua Marokon demokratian tilaa käsittelevään paneeliin. Hänet tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen kuninkaan loukkaamisesta sekä Marokon kansallisen yhtenäisyyden ja kuningashuoneen uhmaamisesta. Lmrabet seitsemän viikkoa kestäneen nälkälakon jälkeen kuningas Mohammed VI lopulta armahti hänet kahdeksan kuukauden vankeuden jälkeen. Lmrabet sai sakkojen lisäksi kiellon julkaista lehteään seuraavat kymmenen vuotta. Nykyisin hän jatkaa artikkeleiden julkaisua Demain-online verkkosivuilla Barcelonasta käsin.
Vapauden kaiho on kaikilla sama
Niin sanottu ”arabikevät” Tunisian vallankumouksen innoittamana on nostanut Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kansojen tyytymättömyyden uutisotsikoihin. Prosessin alkaminen ja tyytymättömyyden purkautuminen oli Lmrabetin mukaan vain ajan kysymys.
”Jonain päivänä ihmiset vain yksinkertaisesti heräävät. Tästä on kyse arabimaissa. Tietenkään emme voi suoraan verrata Tunisiaa Libyaan tai Egyptiä Syyriaan, mutta vapauden kaiho on kaikilla sama aina Marokosta Irakiin. Samoin Saudi-Arabiasta Qatariin, vaikka nämä kaksi öljyyn nojautuvaa kuningashuonetta luulevatkin, etteivät viimeaikaiset tapahtumat koske heitä”.
Marokossa ja Algeriassa on ollut moniin muihin Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän valtioihin verrattuna suhteellisen rauhallista. Lmrabet kuitenkin näkee, ettei voi sanoa tilanteen pysyneen Marokossa suhteellisen rauhallisena. Arabikevään vallankumousaallon pyyhkäistyä maan yli ei maassa ole kulunut yhtä viikkoa ilman mielenosoituksia tai yhteenottoja mielenosoittajien ja järjestystä ylläpitävien tahojen välillä. Jo vuonna 2007 Marokossa esiintyi kansannousu Sefroussa, jossa asukkaat mursivat vankilan ovet ja vapauttivat Sidi Ifnin vangit. Ihmiset nousivat kaikkialla kaupungissa vallanpitäjiä vastaan, samoin Gdeim Izikissä, Saharassa ja muualla. Algeriassa puolestaan kansannousut tukahdutettiin 80- ja 90-luvuilla verisesti. Myös viime aikoina maan viranomaiset ovat käyttäneet kovia otteita mielenosoittajia vastaan. Liikehdintä Algeriassa ei eroa suuresti Tunisian Sidi Bouzidin kaupungin yhteenotoista.
Valtapuolue kärsi tappion
Marokko nauttii EU:n erityisasemasta. Marokon liittolainen Ranska ja useat valtamediat antavat kuvan edistyksellisestä kuninkaasta ja korostavat hänen toimeenpanemiensa uudistusten painoarvoa. Lmrabet puolestaan painottaa uudistuksia vaatineen 20. helmikuuta -liikkeen saavutuksia, vaikka varsinaista vallankumouksellista joukkoliikehdintä maassa ei ole syntynytkään.
”Haaveet kuninkaan ystävän Fouad Ali El Himman perustaman Aitous ja modernisuus -puolueen PAM:n (Le Parti de l’authenticité et de la modernité) hegemonisesta asemasta jouduttiin hautaamaan”, sanoo Lmrabet. ”PAM:n kannatus parlamenttivaaleissa jäi vaisuksi. El Himma jätti politiikan ja siirtyi kuningashuoneen palvelukseen. Vaalien suureksi voittajaksi nousi maltillinen islamilainen Oikeus ja kehitys -puolue (PJD), jolla tosin on läheiset suhteet kuningashuoneeseen.” Ali Lmrabet katsoo, että tämä ei ole paljon, mutta edes jotakin. Tilanne ei hänen mielestään suinkaan ole vielä ohi.
”Jos monarkia halutaan säilyttää, sen on vähintään muutettava muotoaan. Sen on lakattava olemasta absoluuttinen. Monarkian on lakattava hallitsemasta ja sen roolin on muututtava edustuksellisemmaksi. On sitten eri kysymys, ymmärtääkö kuningas Mohammed VI tämän. En usko, että ymmärtää.”
Kuninkaan uudistuksia Ali Lmrabet ei pidä erityisen lupaavina. Hän ei myöskään näe uudistusten koskevan miehitetyn Länsi-Saharan asukkaita. Hän on sitä mieltä, että on syytä olla huolissaan etelästä kuuluvista jyrähdyksistä. ”Mikäli konfliktia ei pian ratkaista, saatamme joutua kokemaan verisiä yllätyksiä kuten Gdeim Izikissä ja sittemmin Dakhlassa”.
Joidenkin lähteiden mukaan arabikevät käynnistyi itse asiassa nimenomaan länsisaharalaisten protestileirillä Marokon miehitysvaltaa vastaan Gdeim Izikissä loka-marraskuussa 2010. Yhteenotot alueella jatkuivat muun muassa jalkapallo-ottelun yhteydessä Dahklassa helmikuussa 2011. Ihmisoikeustilanne alueella on edelleen hyvin vakava.
Karim Maiche