Päämääränä yhteys

Kaikesta vapaudesta ja materiasta huolimatta ihmiset eivät koe tyydytystä. Logoterapian perustaja ja keskitysleiriltä selvinnyt Viktor E. Frankl kirjoittaa: ”Totuus on, että kun olemassaolon taistelu on laantunut, on samalla noussut esiin kysymys: olemassaolo minkä tähden? Yhä useammalla ihmisellä on nykypäivinä elämän aineelliset edellytykset, muttei tarkoitusta elämälleen.”
Viihde ja elämykset houkuttelevat. Ne ovat helppoa ja nopeaa pikaruokaa elämän sisällön täyttämiseksi. Ilman päämäärää ja tarkoitusta elämän päämääräksi ja tarkoitukseksi tulee kokemusten etsimisen loputon oravanpyörä. Onko tämä kulttuurievoluution vääjäämätön tulevaisuus? Onko kohtalomme yksinkertaisesti päätyä onttoon, muoviseen ja huvipuistomaiseen maailmaan? Toisaalta ihminen on jo pitkään ollut taipuvainen löytämään leivän lisäksi tyydyksensä myös sirkushuveista.
Emmekö kuitenkin kaipaa jotain ravitsevampaa ja terveellisempää ravintoa elämäämme? Ainakin minä ikävöin syvempää ja monipuolisempaa yhteyttä kanssaihmisiin – ja itseeni.
Filosofi Jiddu Krishnamurtin mukaan, yhteiskunta ei ole loppujen lopuksi mitään muuta kuin ihmisten välisiä yhteyksiä – ja yhteydettömyyttä. Millainen on yksilöiden välinen yhteys toisiinsa, sellainen on koko yhteiskuntarakennelma. Ja sanon, se on vielä enemmänkin: millainen on yhteytemme toinen toisiimme, sellainen on koko maailmamme, inhimillinen todellisuutemme.
Yhteyttä pitää kuitenkin rakentaa tietoisesti, ennen kuin se voi alkaa kukoistaa. Yhteys ei voi olla ainoastaan kaiken muun elämän sivutuote, vaan itse päämäärä; kukaan ei ole lavaste, vaan jokaisella on rooli. Merkittävimmät askeleet yhteydenpolulla otetaan arkisissa hetkissä, jolloin yksittäinen ihminen huomioi toisen yksittäisen ihmisen; tunnustamalla hänen olemassaolonsa ja osoittamalla yhteenkuuluvuutta; ei sukulaisuudessa, ei ystävyydessä eikä minkään sortin tuttavuudessa, vaan ainoastaan kaikista tärkeimmässä merkityksessä, ihmisyydessä.
Tässä muutosprosessissa avaintekijänä on nuori sukupolvi. Lukuisat eri internet-ilmiöt, kuten KONY 2012, todistavat nuorten aktivoitumisesta ja muutosvoimasta. Internet-sukupolvea on kutsuttu myös nimellä ´connected generation´. Jos tuo yhteys laajentuu vielä internet-todellisuudesta luomu-todellisuuteen, ovat nobelkirjailija Pearl L. Buckin sanat eletty todeksi – jälleen kerran: ”Koska nuoret eivät tiedä vielä tarpeeksi ollakseen järkeviä, he yrittävät mahdotonta – ja onnistuvat siinä, sukupolvi toisensa jälkeen”.
Mikael Taylor