Valtioiden liitto ilman hyvinvointia

Maaliskuussa käännettiin uusi lehti sääntelemättömän kapitalismin historiassa, kun Euroopan unionin johtajat allekirjoittivat talouskurisopimuksen. Britanniaa ja Tsekkiä lukuun ottamatta valtiot sitoutuvat 60% velkajarruun, budjettialijäämärajoitteisiin sekä näiden rikkomisesta seuraaviin sanktioihin. Vaikka komissio ei edelleenkään voi määrätä verotuksesta, talouskurisopimuksella rajataan valtioiden jäljellä olevien talouspoliittisten keinojen määrää entisestään.
Yhdistettynä Euroopan keskuspankin harjoittamaan rahapolitiikkaan sopimuksella viedään äärimmilleen se, mistä liberaalioikeisto on fantasioinut viimeiset vuosikymmenet: jättivoittojen yksityistäminen, tappioiden sosialisoiminen, kansallisvarallisuuden myyminen, työntekijöiden palkkojen, työehtojen ja eläkkeiden polkeminen, työurien pidentäminen, palveluiden alas ajaminen, julkisen koulutuksen ja terveydenhuollon purkaminen, perusturvan heikentäminen.
Euroopan unionin virallisen historiankirjoituksessa Euroopan hiili- ja teräsyhteisö perustettiin 1951 takaamaan rauha Euroopassa. Hiili- ja teräsyhteisö oli kartelli, jolla ulotettiin New Deal -politiikka Eurooppaan. Euroopan tehtaat laitettiin hyrräämään velkarahalla ja pommitetun Euroopan jälleenrakennus toi historiallisen talouskasvun.
Kun tälle keynesiläiselle sääntelypolitiikalle nousi seinä vastaan 1970-luvulla, talouskasvua koitettiin saada aikaan veronalennuksilla, tuotannon uudelleenjärjestelyillä ja finanssisektorin roolin kasvattamisella. Vaikka tällekin uusliberalistiselle politiikalle nousi seinä vastaan vuoden 2008 Lehman Brothersin konkurssissa, kriisin jälkeiset toimet näyttävät ainoastaan vahvistavan tiettyjä uusliberaaleja dogmeja kykenemättä ratkaisemaan kriisin rakenteellisia syitä.
Valtiot ovat luovuttamassa perustuslaillisesti valtaansa markkinoille. Tämän jälkeen ei ole demokraattisesti mahdollista kehittää Eurooppaa sosiaalisesti oikeudenmukaisemmaksi, taloudellisesti tarkoituksenmukaisemmaksi tai ekologisesti kestävämmäksi.
Olipa alun perin kyse rauhasta tai taloudesta, tämä Eurooppa-projekti on viimeistään nyt ohi. EU on menossa liittovaltioksi ilman demokratiaa ja valtioiden liitoksi ilman hyvinvointia, joten se on sekä federalistien että nationalistien intressien vastainen. Tämän vuoksi on löydettävä uudenlaista kansainvälisyyttä, jolla Euroopan talous- ja rahaliitosta päästään eroon.
Antti Ronkainen, YTK  ja aktivisti, Tampereen yliopisto