Muutostarinat – naisten ääni kuuluviin

Lauantai 26.4.
klo 14 – 15.30, luokka 12

Seminaarissa pohditaan, miten naisten ääntä ja osallistumista voidaan vahvistaa muutostarinoiden avulla. Seminaarissa esitetään muutostarinoita Ugandasta ja Intiasta sekä kerrotaan, kuinka muutostarinoita voidaan hyödyntää kehitysyhteistyöhankkeiden tulosten arvioinnissa. Seminaarissa on aikaa keskustelulle.

Järjestäjät: Solidaarisuus, Työväen Sivistysliitto TSL ja Demarinaiset

http://www.tsl.fi/
http://www.solidaarisuus.fi/
http://www.demarinaiset.fi/

Muutostarinoita kehitysyhteistyöstä

Kehitysyhteistyön tulosten mittaaminen on nähty haasteena jo vuosien ajan. Kuka määrittää muutoksen ja mikä on luotettavaa tietoa sen todentamiseksi? Mittauskeskusteluissa työn hyödynsaaja jää usein kauas taustalle. Kehitysyhteistyöjärjestö Solidaarisuus lähti selvittämään, miten tuoda ihmisten ääni takaisin kehitysyhteistyön seurannan keskiöön.

Yksi kehitysyhteistyön kuumimmista kysymyksistä on tulosten osoittaminen. Miten todistaa, että työ on merkityksellistä, että sillä muutetaan ihmisten elämiä? Miten mitata yhteiskunnallisesti sensitiivisiä asioita ja asenteiden muuttumista? Numerot eivät aina kerro koko totuutta. Erityisesti tyttöjen ja naisten kehon koskemattomuutta on vaikea luvuilla kuvailla.

Perheväkivaltatilastoja on kyseenalaistettu vuosikymmenien ajan. Koska väkivalta on erittäin herkkä aihe, siitä ei ilmoiteta helposti viranomaisille. Monessa maassa myös tapausten rekisteröiminen on puutteellista.

Toisaalta siellä, missä tilastoja tuotetaan, ne eivät välttämättä kerro koko totuutta. Tilastollinen kasvu numeroissa ei aina heijasta väkivallan kasvua ‒ lisääntynyt tietoisuus perheväkivallasta rikoksena saattaa johtaa väkivaltatilastolukujen kasvuun, vaikka väkivaltatapausten määrä ei olisikaan noussut.

Myös tyttöjen sukuelinten silpomisen kohdalla numerot näyttävät vain osan totuudesta. Vuonna 2013 julkaistu UNICEFin ja Somalimaan suunnitteluministeriön yhteinen tilastollinen selvitys tyttöjen sukuelinten silpomisesta kertoo, että valtaosa (99 %) Somalimaan 15–49-vuotiaista tytöistä ja naisista on silvottu. Luvut näyttävät vuosi vuoden jälkeen samoilta. Voisi ajatella, ettei tästä haitallisesta perinteestä ikinä luovuta.

Tarinat kentältä kuitenkin kertovat, että muutoksia on ilmassa. Eräs  Solidaarisuuden hankkeen hyödynsaajista kertoo: “Olen neljän pojan ja kahden tytön äiti. Kaikki lapseni ovat alle 15-vuotiaita. Olen syntynyt ja asunut koko elämäni Jidhangobin kylässä. Kun nuoret tyttäreni tulivat ympärileikkausikään, suunnittelin operaatiota seuraavalle kesälle. Ennen kuin toteutin suunnitelmani sain Candlelightilta [Solidaarisuuden kumppanijärjestö] kutsun osallistua viiden päivän koulutukseen silpomisesta. Fasilitaattorit saivat meidät vakuuttuneiksi silpomisen aiheuttamista haitoista ja lukemattomista sairauksista. Olin shokissa. Ymmärsin, etten ollut tiennyt mitään silpomisen haittavaikutuksista. Tärkein kuulemani asia oli, että islaminusko kieltää viattomien nuorten ihmisten kehon leikkaamisen. Koulutus johti siihen, etten toteuttanut suunnitelmaani tyttäreni silpomisesta.”

Muutostarinat ovat merkittäviä sanansaattajia. Ne ovat ikkuna muutoksiin, joita tytöt ja naiset elämässään kohtaavat. Tarinoiden arvo kehitysyhteistyön seurantavälineenä on kiistämätön.

Tarinoiden merkitys ihmisten elämässä on tiedostettu jo vuosien ajan. Monessa maassa vallitsee kulttuuri, jossa historia ja elämänopit periytyvät vanhemmilta lapsille suullisen perimän kautta. Solidaarisuuden kumppanimaissa, joissa koulutustaso ja lukutaitoaste ovat vielä alhaisia, viestit kulkeutuvat edelleen suurimmaksi osaksi suullisesti.

Tarinat ovat merkittäviä myös ihmisten voimaantumisen tunteen kehittymisessä ja oman elämän hallinnassa. Paulo Freiren mukaan ”ensimmäinen ihmisten voiman kokemus, jonka avulla he voivat hallita omaa elämäänsä, on ’maailman puhuminen’, omien kokemusten nimeäminen omilla sanoilla tilanteissa, joissa heidän tarinoitaan kuunnellaan ja kunnioitetaan”. Ihmisillä on luontainen tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi.

Muutostarinoilla on paljon merkitystä: niiden keräämiseen liittyvä prosessi voi olla voimauttava kaikille osapuolille – niin tarinoiden kerääjille kuin niiden kertojille. Muutostarinat eivät ole ”vain” hankkeen seurantaväline. Ne ovat väline muutokselle itselleen.

Milla Mäkinen
Tasa-arvokoordinaattori, Solidaarisuus