Sosiaalifoorumi keräsi taas tänä keväänä innokkaita ihmisiä yhteen Arbikselle toisenlaisen maailman puolesta. Nyt kun tapahtumasta on jo kulunut jonkin aikaa, lienee paikallaan nostaa muutama tehdessä mieleen juolahtanut ajatus. Sosiaalifoorumi ei ole pelkkä yksittäinen tapahtuma, vaan koko vuoden kestävä prosessi. Myös seuraavat pohdinnat ovat muotoutuneet vuoden mittaan, valmisteluja tehtäessä.

Ensinnäkin on hyvä muistaa, että alkuperäistä Maailman sosiaalifoorumin peruskirjaa lukuun ottamatta Sosiaalifoorumilla ei ole omia selkeitä tavoitteita. Taustamme on globalisaation ja uusliberalismin vastaisessa liikehdinnässä, kuten Maailman talousfoorumin vastaisissa mielenosoituksissa vuosituhannen vaihteessa. Motto summaa asian: toisenlainen maailma on mahdollinen! Vaihtoehdottomaan käsitykseen siitä, mitä on “kehitys” tai kuka maailmaa saa hallita, ei tarvitse mukautua.

Kaikki Sosiaalifoorumiin osallistuvat järjestöt eivät ehkä tule katsoneeksi niin tarkasti peruskirjaa tai pohtineeksi, mikä heidän oma suhteensa on siinä esitettyihin ajatuksiin. Silti peruskirjan linjaukset näkyvät monissa aihevalinnoissa ja osallistuvissa järjestöissä.

Liikehdinnän puolesta

Sosiaalifoorumi on ennen kaikkea alusta, tila ja lupa toimia ja tehdä. Kaikki Sosiaalifoorumin arvoja toteuttavat toimijat ovat tervetulleita, huolimatta esimerkiksi siitä, että eri tahojen näkemykset “toisenlaisesta maailmasta” voivat olla selvästikin ristiriitaiset. Ohjelma syntyy siitä, minkä Suomessa toimivat järjestöt, liikkeet ja verkostot näkevät tärkeiksi nostaa. Näin ollen Sosiaalifoorumi ei karsi muuta kuin sen arvojen kanssa selkeästi ristiriitaiset toimijat ulkopuolelle.

Sosiaalifoorumi ei ole liike itsessään, mutta silti se voi ottaa selkeän kannan liikehdinnän puolesta. Siksi tämänvuotisen foorumin otsikkona oli Kansalaistoiminta ratkaisee. Meitä Sosiaalifoorumin tekijöitä yhdisti käsitys siitä, että toisenlaisen maailman puolesta kannattaa ja tulee toimia.

On oikeastaan aika hullua, miten vähillä resursseilla tapahtuma kursittiin kokoon. Rahaa ei juuri ole, ja iso osa aktiiviporukastakin on muita kuin kokeneita järjestömyyriä. Olemme tapahtumaa tehdessämme miettineet paljon kansalaisyhteiskunnan tilan kapenemista ja sitä, miten useat poliittiset kriisit kietoutuvat yhteen: ympäristökriisi, taittuva talouslama, globaali pakolaiskriisi, äärioikeiston nousu, sosiaalisten oikeuksien kapeneminen, talouskuripolitiikka, veronkierto, demokratian kriisi ja hyökkäykset työntekijöiden oikeuksia vastaan.

Tukiranka kansalaisyhteiskunnalle

Sosiaalifoorumista keräämässämme palautteessa moni piti ohjelmaa hyvin ajankohtaisena, mutta jotkut pohtivat, voisiko Suomen sosiaalifoorumi vaikuttaa enemmän siihen, millaisia asioita ohjelmassa käsiteltäisiin. Onko ohjelma liian hajanainen, vai ennemminkin monimuotoinen? Miten saada mukaan esimerkiksi feministiset näkökulmat tai työttömyyttä koskevat kysymykset? Oliko globaali ympäristön kriittinen tila liian vähällä huomiolla?

Nämä kaikki ovat hyviä huomioita, ja itse asiassa keskustelimme niistä monista pitkin talvea yleiskokouksissa. Ideat kuitenkin pitäisi myös vielä käytäntöön, ja se tarvitsee tekijänsä. Toivottavasti ensi vuoden Sosiaalifoorumissa myös nämä näkökulmat nousevat paremmin esiin. Tervetulleita ovat myös hyvät ehdotukset siitä, miten yleiskokouksissa tai vaikka palautteessa nousevia ideoita voitaisiin käytännössä edistää ja innostaa Sosiaalifoorumin osallistuvia ryhmiä niihin tarttumaan.

Olemme myös miettineet, mikä Sosiaalifoorumin merkitys on nykyään ja mitä se voisi saada aikaan. Olemme ehkä liian nuoria kysyäksemme, onko foorumi edelleen tarpeellinen: emme muista millainen se alun perin oli! On kiinnostava ristiriita, että Sosiaalifoorumi ei sano itse mitään osallistujiensa nimissä, mutta siihen osallistuvat liikkeet sanovat omat kantansa esiin vahvastikin. Toiset ajattelevat sen ärsyttävänä hajanaisuutena, mutta se on myös toiminnan liikkeellä ja elossa pitävä voima. Mielestämme on joka tapauksessa oltava jokin tapa yhdistää voimia ja koota toimintaa yhteen. Sosiaalifoorumi ei ole siinä huonoimmasta päästä.

Meistä tuntuu, että Sipilän hallituksen leikkaukset aiheuttivat lamaantumisen ja saivat osan kansalaisyhteiskunnasta shokkiin. Kun perinteiset järjestöt ovat kriisissä, Sosiaalifoorumi voi koota hajanaisetkin liikkeet ja järjestöjen repaleet yhteen: tarjota alustan yhteisrintaman rakentamiselle. On jokaisesta osallistuvasta järjestöstä ja ihmisestä kiinni, rakentuuko rintama. Sitä ei voi Sosiaalifoorumin aktiiviporukka päättää.

Kirjoittajat:

Heikki Ketoharju
ohjausryhmän puheenjohtaja

Liisa Uimonen
tapahtumakoordinaattori

(Ketoharju ja Uimonen osallistuivat aktiivisesti Sosiaalifoorumin 2018 suunnitteluun ja valmistelutyöhön vapaaehtoispohjalta elokuusta 2017 alkaen.)

P.S.
Suomen sosiaalifoorumin rento kesäpiknik tulee taas! Piknik on kaikille Sosiaalifoorumista kiinnostuneille avoin ja rento get-together ke 13.6. klo 17-20! Oma viltti & nyyttäriappeet messiin.