Uskontojen politiikkaa arvioidaan usein vain kriisien ja vastakkainasettelujen kohdalla. Kyseessä on kuitenkin moniulotteisempi ilmiö.

Useissa konflikteissa ympäri maailmaa on merkkejä uskonnon valjastamisesta poliittisiin tarkoituksiin. Emeritusprofessori Tuomo Melasuo kuitenkin muistuttaa, että uskontojen poliittinen ulottuvuus tuodaan useimmiten esille vain silloin, kun se ilmenee jonkun kriisin yhteydessä.

– Jos halutaan todella ymmärtää niiden kaikki kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja poliittiset ulottuvuudet, niitä tulisi tarkastella myös aivan normaaleissa tilanteissa, Melasuo sanoo.

Tällaisia arkipäiväisiä esimerkkejä ovat muun muassa pohjoismaisten valtiopäivien avajaisjumalanpalvelut ja Yhdysvaltojen dollariin kirjoitettu sanonta Jumalaan luottamisesta.

Melasuon mielestä vasta silloin, kun ääriliikkeet sijoitetaan laajempaan yhteiskunnalliseen ja uskonnolliseen viitekehykseen, tulee niiden tieteellinen arviointi mahdolliseksi.

– Politiikka käyttää hyväkseen myös saman uskonnon sisällä olevien ryhmien välisiä pieniä eroja tehden niistä suuria, suree Suomen irakilaisen kulttuurifoorumin Haider Al-Hello, joka tulee osallistumaan foorumissa keskusteluun uskontojen roolista konflikteissa. Hänen mukaansa keskustelussa kuuluu Suomessakin huolestuttavasti yhä selvelmmin eri suuntien väliset erot.

Al-Hellon mielestä on valitettavaa, että mediassa kritisoidaan uskontoja sellaisista asioista, joihin poliitikot ovat syyllistyneet. Kritiikin oikea maali kun olisi päätöksentekijöissä eikä uskonnossa, hän sanoo.

– Amerikkalaiset hyökkäsivät Irakiin ja nimittävät sitä ristiretkeksi. Tämä asia herätti radikaalimuslimeissa halua vastustaa liittolaisten hyökkäystä, Al-Hello kuvaa. ISIS:in nousu voidaankin hänen mielestään nähdä seurauksena Yhdysvaltojen hyökkäyksestä vuonna 2003.

Haider Al-Hellon mielestä on valitettavaa, että mediassa kritisoidaan uskontoja sellaisista asioista, joihin poliitikot ovat syyllistyneet. Kritiikin oikea maali kun olisi päätöksentekijöissä eikä uskonnossa, hän sanoo.

Monisyinen vyyhti

Tuomo Melasuo katsoo radikalisoitumisen syinä useita erinäisiä rinnakkaisia kehityskulkuja.

– Myös Palestiinan kysymyksen ratkaisemattomuus tai Israelin vaalien tulos eivät ainakaan laske radikalisoitumista, hän arvioi. Syyrian sodalla ja Irakin sisäpolitiikalla on myös omat vaikutuksensa. Länsimiehityksen aikana shiiat nostettiin dominoivaan asemaan Irakin sisäpolitiikassa. Valtaan päässyt klikki käytti tilannetta hyväkseen ja nyt alistettu sunnivähemmistö tukee IS:ää.

– On syytä miettiä, onko länsi ymmärtänyt, että Lähi-idässä jylläävä terrorismi on ennen kaikkea sunnimuslimien äärinäkemyksiä. Shiiamuslimit ovat sunniterrorismin kohteina hyvin laajalla alueella, Lähi-idän lisäksi myös Pakistanissa ja jopa Kaakkois-Aasian muslimimaissa, toteaa toimittaja ja tietokirjailija Liisa Liimatainen.

Hänen mukaansa ISIS on luonut uuden version Lähi-idässä vielä vahvasti vaikuttavasta wahhabismin perinnöstä.

– Näinä päivinä koko Lähi-idän poliittinen kartta on keskustelun alaisena. Iran on tullut vahvasti mukaan ISIS:in vastaiseen taisteluun ja vahvistaa samalla omia asemiaan tulevaisuuden geopoliittisella kartalla, hän huomioi.

Artikkeli on ilmestynyt Suomen sosiaalifoorumi 2015 -lehdessä.