Kansanliikkeet eivät voi paeta organisaatioita

Organisaatiot ovat pitkään olleet kansalaisliikkeiden teorioissa kiistanalainen aihe. Yhtäältä organisaatiot voidaan käsittää välttämättöminä ja arvokkaina resursseina, ja toisaalta antiteeseinä, jotka tukahduttavat demokratian. On kuitenkin mahdotonta väittää, että ihmisten ja ideoiden mobilisointi onnistuisi ilman jonkinasteista järjestäytymistä.

Viikonloppuna Suomen Sosiaalifoorumissa vieraili brasilialainen Rodrigo Nunes (Catholic University of Rio de Janeiro), joka on nimetty yhdeksi Latinalaisen Amerikan kuumimmista poliittisista filosofeista. Organisation of the Organisationless: From Social Networks to Political Parties -seminaarissa Nunes keskusteli Hanna Nikkasen ja Teivo Teivaisen kanssa kansalaisliikkeiden erilaisista tavoista järjestäytyä sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien ympärille ja miten organisaatiot tulisi ymmärtää. Tai kuten Nunes ja Teivainen molemmat asian ilmaisivat; nykyiset organisaatiot eivät ole kuten entiset.

Rodrigo Nunes ja Nicanor Perlas Sosiaalifoorumin avajaisissa.

Rodrigo Nunes ja Nicanor Perlas Sosiaalifoorumin avajaisissa.

Keskustelu perustui Nunesin 2014 ilmestyneeseen kirjaan Organisation of the Organisationless: Collective Action after Networks. Keskeistä kirjassa ja Nunesin tutkimuksessa on ajatus, että kaikki kansanliikkeet muodostavat organisaatioita ja että nykyiset järjestäytymismallit voivat olla ristiriidassa aktivismiin liitettyjen ideoiden, kuten horisontaaliuuden ja suoran demokratian, kanssa. Viitaten Podemos -liikkeeseen, Nunes kertoi, että järjestäytyminen on muuttumassa ja kansanliikkeissä voidaan nähdä paluuta muodollisuuteen, niin kutsuttuun puoluemalliin. Viime vuosikymmenien aikana  muodostunut ymmärrys kansanliikkeistä verkostoina ei ole kuitenkaan menettänyt deskriptiivistä voimaansa, vaan verkostojen voidaan vieläkin sanoa kuvaavan kollektiivisen toiminnan muotoa ja toimintaa.

Kansanliikeiden toimintaan liittyy monenlaisia toimijoita ja erilaisia organisaatiomalleja ja keskeistä Nunesin esittämälle argumentille on ekologioiden käsite. Ekologiat sisältävät sekä muodollisia ja epämuodollisia toimijoita, aina puoluemallista löyhiin verkostoihin. Hänen mukaansa verkostot ovat itse asiassa kansanliikkeiden nollapiste, jossa toiminta tulee ennen varsinaista muotoa. Toisin sanoen järjestäytyminen, sen rakenne ja johtajuus voivat ottaa löyhän tai muodollisen rakenteen, mutta lopulta kansanliikkeet eivät voi paeta organisaatiota . Organisaatio ottaman muodon tulisi seurata toimintaa – ei toisin päin. Nunes uskookin, että ideaalisen organisaation normatiivinen määrittely on tarpeetonta ja mielenkiintoisempaa on tarkastella, kuinka järjestäytyminen tapahtuu ilman ennalta määriteltyä toimintamallia. Tästä on hänen mukaansa järjestäytymättömien järjestäytymisessä (organisation of the organisationless) on kyse.

Lisää aiheesta:

 

Teksti:
Mikko Laamanen
Kansanliikkeiden tutkija ja Suomen sosiaalifoorumi 2015 vapaaehtoinen

Kuva:
Antti Seppänen

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.