Sosiaalifoorumissa ruoditaan ilmastonmuutosta lasten ja uskontojen näkökulmasta
Ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten luonnonkatastrofit ja äärilämpötilat, nähdään usein kaukaisten tulevien sukupolvien ongelmana. Muutama vuosi sitten perustettu Ilmastovanhemmat ry haluaa siirtää näkökulman tähän hetkeen – ja nykylapsiin.
”Jos päästöjä ei vähennetä, ilmastonmuutos tulee olemaan ongelma jo nykyisille sukupolville, siis myös omille lapsillemme”, painottaa Ilmastovanhemmat ry:n varapuheenjohtaja Paula Sankelo.
Sukupolvivastuu tarkoittaa, että meidän ei pitäisi jättää lapsillemme sellaista ympäristö- ja ilmastokriisiä, jolle he eivät voi enää tehdä mitään.
Huoli ilmastonmuutoksen vaikutuksista omiin lapsiin oli taustalla myös silloin, kun Ilmastovanhemmat perustettiin vuonna 2012. Nykyisin jäseniä on reilut kolmesataa, joista kaikilla ei tosin ole lapsia, lähes alusta asti mukana ollut Sankelo kertoo.
”On myös niitä, jotka haluaisivat ehkä joskus olla vanhempia, mutta he miettivät, että ehkä heidän lapsillaan ei nykymenolla ole kovin hyvää tulevaisuutta. Siksi he haluavat vaikuttaa meidän kauttamme”.
Ilmastovanhemmat on Sankelon mukaan ”yhden asian liike”, jonka viesti on selvä: päättäjien on ryhdyttävä rohkeisiin ilmastotoimiin heti, fossiilisista polttoaineista on luovuttava ja päästöt on saatava alas. Yhdistys muun muassa lobbaa poliitikkoja, osallistuu ilmastotempauksiin ja ottaa kantaa mielipidekirjoituksin.
Lapset ovat mukana Ilmastovanhempien toiminnassa ja kokouksissa, mutta Sankelon mukaan kyse ei ole siitä, että ilmastonmuutoksen torjunta sysättäisiin lasten vastuulle, vaikka ilmastonmuutoksesta voi lapsille toki puhuakin.
”Toimintamme ei keskity siihen, että valistamme lapsia ja he osaavat ratkaista ongelman sitten joskus. Meillä ei ole enää aikaa odottaa, suuret ratkaisut on tehtävä nyt”.
Uskonnoilla on valtaa ilmastonmuutoksessa
Toisenlaisen näkökulman ilmastonmuutokseen tarjoavat Sosiaalifoorumissa Helsingin seurakunnat, Suomen vietnamilaisten buddhalaisten yhdyskunta ja Uskot ilman rajoja ry. Niiden työpajassa on tarkoitus saada aikaan uskontojen yhteinen videoviesti marras–joulukuussa pidettävälle Pariisin ilmastokokoukselle.
Uskot ilman rajoja ry:tä johtavan, oppilaitospappina työskentelevän Heidi Rautionmaan mukaan uskonnoilla ja henkisillä perinteillä on valtava potentiaali toimia kestävän elämäntavan puolesta – suurin osa ihmisistä kun on jonkin uskonnon jäseniä.
”Meillä on niin mielettömät haasteet, että on pakko lähteä toimimaan yhdessä. Kun voimavarat yhdistetään, saadaan enemmän aikaan eikä käytetä aikaa turhaan vastakkainasetteluun”, Rautionmaa sanoo.
Hänen mielestään ympäristöasioiden pitäisi olla mukana uskovaisen ihmisen elämässä samalla tavalla kuin itse uskonkin: asiana, joka vaikuttaa kaikkiin ratkaisuihin ja valintoihin. Siihen velvoittaa kultainen sääntö – tee muille, kuten toivoisit muiden tekevän sinulle. Se löytyy jossakin muodossa kaikista suurista uskonnoista, ja siltä pohjalta voi tarkastella myös ympäristökysymyksiä.
”Jos tekee luonnolle väärin, tekee niin myös lähimmäiselle”
Artikkeli on ilmestynyt Suomen sosiaalifoorumi 2015 -lehdessä.
